Viime päivinä olen usein miettinyt sanan ystävä merkitystä.Minulla on ollut ja on elämäni aikan paljon ystäviä, jotka eri elämänvaiheissa ovat eri tavalla olleet mukana elämäni mutkaisilla poluilla. Eri ikäkausiin on kuulunut eri ystävät, on ollut lapsuuden ystäviä, opiskeluajan/nuoruuden ystäviä, ystäviä silloin kun lapsi oli pieni, vaikeina aikoina, ja nyt aikuisiän "hieman" seesteisemmän elämänvaiheen ystäviä.

Heitä on jäänyt taa kun elämäntilanne on muuttunut, asuinpaikka vaihtunut, mutta vaikka vuosien kuluttua tapaisimme, on kuin vuosia ei olisi välissä, aloitamme jutustelun siitä "mihin aikanaan jäätiin". Siis ystävyys ei ole mihinkään kadonnut, se on vain ollut taka-alalla ja onneksi minulla on ollut samanhenkisiä kanssakulkijoita, jotka ovat asian ajatelleet samalla tavalla....

Sain yhteyeen ihan hiljattain vanhaan ystävääni, josta eon ole kuullut mitään vuosikausiin....itse olin tässä tapauksessa se joka lopetin silloisen yhteydenpidon elämäntilanteeni oltua vaikeassa vaiheessa, selittämättä mitään.Olenkohan nyt tullut vanhaksi, kun asia on alkanut kaivelemaan minua ja aion esittää vilpittömän anteeksipyynnön kun selittelemättä katkaisin yhteydenpidon, yllättävän vaikea juttu myöntää virheensä näin vuosien jälkeenkin ja jos saan tylyn vastaanoton, en voi moittia..

Millainen on hyvä ystävä, no mielestäni sellainen joka kuuntelee, kulkee rinnallani surun ja ilon hetkenä, on luotettava, jolle voin kertoa sisimmät ajatukseni luottaen, että en niitä saa silmilleni kyliltä, itse minun pitää käyttäytyä vastavuoroisesti samalla tavalla......

Olenkohan tulossa vanhaksi ja viisaaksi pikkuhiljaa, kun ajattelen tällaisia.....?

Muuten, ystäviä voi saada vielä "vanhemmallakin" iällä, näin onnekkaasti on käynyt minulle, ja on hyvä, että ihmisellä on eri-ikäisiä ystäviä, se kummasti antaa näkemystä ja potkua elämään.

Meillä aloitettiin töissä kehityshanke henkilöstön yhteistyön parantamiseksi..Tulossa on haasteellisia aikoja, projekti on vasta alkumetreillä, mutta jo tässä vaiheessa tuntuu vallitsevan "pienimuotoinen" hämmennys, mikä on ilmeisesti luonnollistakin tässä vaiheessa.

On jännää seurata, miten yksi ja toinen alkaa petrata omia asemiaan keskittymällä muiden mollaamiseen motolla " en minä, mutta pojat/tytöt" ovat tämän hankkeen tarpeessa, syyllistäminen alkoi välittömästi, saa nähdä miten tämä pysyy ikäänkuin hanskassa.Jotenkin on haistettavissa, että tästä tulee nuoret - ikääntyneet maaottelu!!!Yllättävää, että nuorissa löytyy niinkin paljon kaavoihinsa kangistunutta ajattelua, kuten:ei tätä hanketta voi viedä eteenpäin, ennenkuin muutaman vuoden sisällä vanhat jäärät on jääneet eläkkeelle, ei ne kumminkaan tapojaan muuta.Kysyn vaan, missä yrityksessä on sellainen "vakiintunut" tilanne, että kaikki ovat kolmekymppisiä eivätkä vanhene lainkaan...!!!Hah, sanon minä!!

Kun vaan noi kolmekymppiset pysyisivät siellä työmaalla, pienestäkin vaivasta on 2-3 päivän saikkulappu, no se voi olla oire jostakin, kuten, että ei ole tarpeeksi tekemistä kun ehtii sairastaa ja ainahan voi ottaa työkaverin niskanahasta tämän poisssaoloajan.Yleensä ne ovat yksiä ja samoja tyyppejä....

Lohduttavaa on kuitenkin erään henkilön ajatuskuvio, että ei se fyysinen ikä osoita vanhuutta, nuoremmatkin voivat olla vanhoja ajatusmaailmaltaan ja onhan se tietty niinkin, että nuoruuteen kuuluu uho ja kaiken tietämisen meininki, päätä seinään hakkaamalla tässä itsekukin on aikuiseksi kasvanut.

Ketuttaa vaan se, että ei ymmärretä , että on  rikkaus, kun  työssä on eri ikäkausia, nuorilla uskallusta katsoa asioita eri tavalla ja meillä varttuneemmilla merkonoomeilla elämän/työkokemuksen tuomaa tietoa ja taitoa.

Hattua pitää nostaa niille, joiden hartioille tämmöisen projektin läpivieminen kaatuu....firman johdolle tietysti ja johdossahan se vika on iankaikkiseti aamen, minussahan ei ole MITÄÄN VIKAA......Olisi kiva saada kommentteja!

 

Mukava lämmin syksysää yllätti iloisesti tänä aamuna.Päivä on onnellisesti takanapäin ja tulin juuri jumppapiiristä posket punaisena, tarmoa täynnä, lihakset mukavasti poltellen.

Ei mikään ole hienompaa kuin liikuntasuorituksen jälkeen se autuaallinen olotila, kun suorituksen jälkeen käyt suihkussa ja voit onnitella itseäsi, että taas olet tehnyt oman itsesi eteen jotain.

Ymmärrykseni ei riitä niitten ruikuttajien kuorolauluun, että ei voi liikkua, kun sataa, ei ehdi, on kallista, vatsaa vääntää, väsyttää, ketuttaa, jne, jne.....Sinne se väsymys jää lenkkipolulle, ei paljon maksa hankkiutua kansalaisopistojen piireihin, hankkia kävelysauvat, käydä järvessä uimassa, jne.....

Sisäistin jo kauan aikaa sitten sen, että oman terveytensä eteen voi tehdä paljon, ympäristössä valitettavasti on joukko niitä, jotka olettavat, että yhteiskunta hoitaa kaiken...nyt en tarkoita sellaisia, joilla jonkun vamman takia on esteitä liikkumiseen.

Minä liputan sen puolesta, että mielestäni esim. työnantajan pitäisi jotenkin palkita niitä, jotka hoitavat itseään ja terveyttåån, tupakoitsijat kyllä voivat työaikana harrastella polttamista-En usko myöskään kovin paljon tuollaisiin passiivisiin hoitoihin, kuten hieronta.Se tuo akuuttiin vaivaan hetken helpotuksen ja on tietysti kivaa, mutta itse on jatkettava!!!!Kokemusta on..;-).

Nämä liikuntasuoritukseni ovat kuljettaneet minua mm.Lapin hiihtoladuilla, Pirkan hiiihdossa, Tsekinmaan CernaHorassa ja Leville olen suuntaamassa myös marraskuulla, kesällä olin viikon omatoimireissulla Saarenmaalla ja katselin saarta polkupyörän selästä, uiminen tuolla maailman turuilla kuuluu myös intohimoihini.Ja HUOM!!kaikkia em suorituksia olen alkanut harrastaa enenevässä määrin vanhemmalla iällä.Eli ikä ei kyllä ole este.

Olisi kiva kuulla millaisia mietteitä muilla on näistä liikunnallisista asioista...?

Minä olen etuoikeutettu, kun saan asua täällä provinssissa, järvi lainehtii tuossa parinsadan metrin päässä ja voin harrastaa uimista melkein läpi vuoden, aamu-uinti, hiihtää voi talvella tuossa järven jäälläkin, moni asia on mielikuvituksesta kiinni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskomatonta, että vielä kuukausi sitten "kärvisteltiin" helteen kourissa ja nyt on pakko lenkille lähtiessä kaivaa pitkät kalsarit esiin.Viikonloppu on sujunut taas mukavasti ja liian nopeasti.Perjantaina vaiherikkaan työviikon jälkeen hemmottelin isäntää kunnon illallisella, kala maistui ja viileä valkoviini sen keralla.

Lauantai sitten sujuikin talkoohommissa, kyläseuran tapahtuman makkaranpaistossa...Pitkät kalsarit olivat todella tarpeen, muutoin keli oli mitä mainioin.Iltapäivällä raahailin grillin ja kesäkalusteet talvisuojaan ja tuntui haikealta ajatella, että grillauskausi on tältä erää ohi.Ihanaa on kuitenkin se, että kohta alkaa taas meikäläisen kynttilähulluus nousta pintaan, tuhlaan pienen omaisuuden kynttilöihin, en voi sille mitään, että mielestäni elävä liekki mielyttää silmää ja sielua.Sen vuoksi taas lämmittelin tuota keittiön leivinuuniakin, ihan vain lämmön vuoksi, ilman turhia ruoanlaittopaineita.

Tänä aamuna (=sunnuntai) lähdin huonon omantunnon painostuksesta 20 kilometrin pyörälenkille niitten pitkien kalsareiden kera!!!Koko viime viikko jäi liikunnallisesti vähiin, vaikka liikunta eri muodoissaan onkin minulle henki ja elämä.Motto on, että parempi olla köyhä ja terve eläkeläinen kuin köyhä ja sairas eläkeläinen...;-). Kun tässä pääsen vauhtiin kertoilen huimia tarinoita (...jotka ovat tosia) liikunnallisista harrastuksistani ja olisi mukava saada muitten kommentteja, miten yleensä muut "varttuneet merkonomit" suhtautuvat oman kunnon hoitamiseen, minä kun olen tuolla työpaikalla tosi huolestunut työkavereiden liikkumattomuudesta ja saarnaan jatkuvasti jokaisen omasta vastuusta kuntonsa ylläpitämisessä......Ja liikunta ei välttämättä vaadi edes hirveästi rahaa, kun ei lähde millekään juppilinjalle.

Huomenna alkaa kylällämme kansalaisopiston jumppapiiri ja keskiviikkona kutsuu pilates, eli tästä se syksy taas pääsee vauhtiin, hiihtämisen aloita lokakuulla tuolla naapurikunnan hiihtoputkessa, Pirkan hiihto kangastelee silmissä!

Vielä pientä taustaa itsestäni lyhyesti (..jos nyt jotain osaan kyhyesti sanoa), eli liikun pyörällä, hiihtäen, käyn iltarasteilla, uin avannossa ja lämpimissä vesissä, sauvakävelen, jumppaan....hoitelen isoa puutarhaamme, eli hyötyliikuntaakin tulee.Liikunnallisten harrastusten lisäksi matkustelen omatoimimatkoilla Keski-Euroopassa, valokuvailen, luen dekkareita, saan voimia lastenlapsistani, ystävistäni, työstä, tästä uusioperheestäni, rakastan teatterissa käymistä ja oopperaa......ja tosiaan siis ehdin vielä hoitaa tätä huushollia ja käyn töissä.

Työ on senverran energiaa vaativaa, että nuo kaikki vapaa-ajan harrastukset nollaavat työasiat ja antavat taas voimia hoitaa hommat kunnialla!!!

Joku jopa voisi sanoa, että olen varsinainen "kulkutautinen" ja mottona onkin, että varsinaista tietoa suunnasta ei ole, mutta nyt mennään!!!

Taidan tästä vetäytyä hyvän dekkarin kanssa nukkumaan, aamulla on aikainen herätys.

Kertomukset jatkuvat